Kasvimaata ja muita tiluksia

Siinä se on, pikkuinen palstani. Muistin laitta herneet likoamaan aamusta ja illalla kipaisimme kylvämässä ne maalle. Hiukan hirvittää huomiselle luvattu vedenpaisumus. Mahtavatko herneet kellua kastelukanavaan jo ennen kuin linnut syövät ne? Tunnustan, että lähtöasenteeni on enemmänkin mallia pessimisti ei pety. Jos jotain saan kasvatettua syömiskunton, olen kovasti onnellinen. Kasvimaa on kieltämättä mallia aloitteleva viljelijä ottaa varman päälle ts. perunaa, sipulia, herneitä ja pari penkkiä kesäkukkia lasten iloksi ja ötököitä karkottamaan.

Onneksi voin kotona sentään kääntää katseeni ruusutarhaani, jonka ainoa pensas kukkii ihanasti, vaikka juhannukseen on vielä hetki. Samoin unikko on intoutunut tekemään vallan ennennäkemättömän määrän nuppuja. Ensimmäinen poksahti auki tänään. Huomista sadetta ennakoiden tein unikolle ex-tempore -tukisysteemit ympärille. Jospa se ei tuennan ansiosta makailisi pitkin pihamaata niinkuin vähän jokaisena aiempana kesänä on käynyt.

Huomenna taitaakin olla ohjelmassa lähinnä sisälläistumista. Eipä silti, kotihommia on kyllä odottamassa ihan riittävästi. tekisin vain paljon mieluummin niitä ulkona tapahtuvia. Esim se iso kukkamaa on edelleen istuttamatta uusiksi. Huomenna voisin ehkä saada loistavia ideoita sen kukkien uuteen järjestykseen... Ja myöhemmin myös järjestää ne. Puutarhanhoidon suhteen olen hiukan mallia adhd, joka säntäilee projektista toiseen, koska niiden aloittaminen on ihan mahdottoman hauskaa. No, yleensä projektit tulevat kyllä aikaa myöten valmiiksikin, kunhan vain saan itseäni niskasta kiinni. Kuten esimerkiksi tänään, kun sain lopultakin lannoitettua kärhöt ja alppiruusuni(, jota ei muuten hotsittanut tänä vuonna kukkia lainkaan.)

Lempikukkani kukkivat juuri! Särkynyt sydän alba, jonka ostin kai sinä kesänä kun muutimme tänne ja joka on muuttanut paikasta toisen monen monta kertaa. Nytkin raukalla on hiukan ahdasta, kun väriminttu päätti viihtyä turhan tosissaan. Ehkä siirrän sen vielä jonnekin...

Ja iirikset. Niistä en edes aloita. Paitsi että sen verran sanon, että tuo ihana, kukkiva puska aiheuttaa miltei halimisentarpeen. Ainakin silittää pitää aina ohimennessä. Minulla on kyllä useampaakin lajia kurjenmiekkoja. Vaaleanpunaisesta ja valkoisesta haaveilen kovasti.

Tänään kävimme myös aloittelemassa kasvimaata tuolla palstapuolella. Toivottavasti istutimme perunat oikeaan paikkaan. Saimme siis luvan liittyä viljelemään ystävän palstalle ja sijaintitiedot olivat hieman hatarat. Mutta toivokaamme parasta. Sipulitkin tuli haudattua, kun olin saanut kitkettyä rikkaruohot alustasta. Isompi neito sai kylvää kesäkukkia ja minun pitää muistaa laittaa herneet likoamaan ja käydä hiukan kylvämässä lisää. Papujakin voisi harkita, jos moisia osuu kaupassa vielä kohdalle.

Mutta kylläpä n. kymmenvuotias minä olisi vähintäänkin järkyttynyt, jos kuulisi, että kitken ja kastelen ihan mieluusti ja vapaaehtoisesti. Meillä oli kaupungin palstalla kasvimaa, kun olin lapsi ja muistan edelleen, miten ärsytti mokoman pläntinn hoito ja kastelu. Puhumattakaan jostain mummulan perunapellon kitkentätalkoista (koska siellä oli hämähäkkejä). Ei lapsena ihan hahmottanut, miten hienoa oli sitten saada lautaselle niitä itse kasvatettuja kasviksia...

Viikonlopun ohjlmaa. Eilen olisi tuolta kentältä saanut hiukan erilaisia kuvia, mutta vein kamerani vedenpaisumusta pakoon jo hyvissä ajoin ja vietin itse aikaani ruokakatoksen suojissa. No, tänään sitten unohdin suojata naamani auringolta ja nyt minulla on punainen irtopää ja pesukarhunnaama. No, eipä ole ensimmäinen kerta sitä(kään) lajia. Missä ihmeessä valmistettaisiin hiukan isompaankin kaaliin uppoavia, leveälierisiä olkihattuja vai joudunko matkustamaan suosiolla Meksikoon?

Huh hellettä

Tänään oli k-u-u-m-a. Oikein sopiva sää siis perkailla kukkapenkin pohjasta rikkaruohoja ja ruukuttaa tomaatteja paahteisella seinänvierustalla. Hiki valui ja rantaan lähtö tuntui melkoiselta ylellisyydeltä. Siellä sitten olikin kylmä, vain vähän alle 30 astetta.... Meillä kun niitä asteita on tuolla takapihalla  ollut vähintään 45. Mutta ihanan kesäistä, en valita. Huomenissa tosin taitaa sataa. Tekee kyllä hyvää kasveille, mutta hiukan hirvittää kukkamaaprojektin tulevaisuus... Pääsenkö mukaan mutapainin ystäviin?

Hullu puutarhuri

Viime päivien projektini, olkaa hyvät. Valitettavasti kohteesta ei tullut napattua ennen-kuvaa, mutta uskonette, että lähtökohta oli karmea, jos sanon, että tämä näyttää jo siedettävältä. Olen siis kitkenyt puoli kuutiota rikkaruohoja, kaivanut savea, lisännyt multaa, hyödyntänyt säästöbetonia, kaivanut kivikasasta maisemointikiviä koristeeksi ja lopulta istutellut mehikasveja kivikkoon. Ai niin, yhdessä vaiheessa mies poisti tuosta penkin takaa risu- ja epämääräisyyskompostin. 

Vielä pitäisi siivota tuo rojahtanut lautakasa joko muualle tai ainakin siistimmäksi, toimittaa laatat lähemmäs kohdettaan ja keksiä, mitäs tuohon saven päälle kehittelisi. Ainakin siihen taitaa tulla jonkinmoinen laatikko ja siihen pari pensasmustikkaa, muusta en osaa sanoa. Ehkä asia valkenee jossain vaiheessa kesää. Joku pressu voisi olla asiaa loppujen rikkakasvien nitistämiseksi. Eikä tuo muutenkaan ihan valmis ole. 

Ilmoitin jo miehelle, että yksi vähän hankalassa paikassa oleva norjanangervo sopisi hyvin tuohon penkin taakse ja äiti lupasi vanhoja, risoja saviruukkuja, joille löytyy kyllä tilaa ja joihin tulee myös mehikasveja. Ne siis tulevat kuvan vasempaan laitaan.Mutta tulipas iloinen olo, kun sai tuota rytöä edes pikkuisen inhimillisemmän näköiseksi. Se kun tosiaan on se, mitä pihastamme näkyy ohikulkijoille... Mutta vielä on runsaasti tehtävää parkkipaikan toislle laidalla. Siellä ei tosin taideta päästä enää nollabudjetilla.

Ja se varsinainen hullunhomma näkyy tässä kuvassa.

Mies on jatkanut painimista kukkamaan kanssa., kun minä jouduin luovuttamaan. Juurakot olivat niin valtavia, että en olisi ikinä saanut maata tyhjennettyä väsyttämättä itseäni hengiltä. Armaani lapioi reippaana poikana suurimman osan kasveista ylös ja nyt pöheiköt loikoilevat multasäkeillä hellästi peiteltyinä aidan varjossa. Seuraava projekti olisikin alkaa perata rikkaruohojen juuria vähemmälle mullasta ja sitten juuripaakuista. Ja toki jakaa kasvustoja järjellisemmän kokoisiksi ja istuttaa ne. Lopuksi pitäisi vielä keksiä, minne työnnän kaikki ylijäämäkasvit. Tuntuisi hiukan tylsältä viedä niitä kaatiksellekaan. Mutta ehkäpä noille löytyy huolijoita. Ainakin osalle. Tietenkin yksi varsin hyvä projekti olisi varmaan suunnitella tuo kukkamaa uusiksi. Tyyliin asap...

Tänään puhersin kesäkukkia ruukkuuihin. Meniväthän ne lopulta. Ja ovat kauniita. Tungin myös esikasvattamini joriinit ruukkuihin, koska maa on tällä hetkellä hiukan muutoksen kourissa... Ts. joku päivä pitäisi jaksaa jatkaa kasvien ylöskaivamisen merkeissä.

Eniten aikaa tosin kului yhtä rytöpesää purkaessa. Parkkipaikan reunustat olivat melkoisen metsittyneet ja vietinkin erinäisiä tunteja voikukkia ja rönsyleinikkejä savesta irroitellen. Niin ja satunnaisia akileijantaimia penkkiin siirtäen. Minä kun päätin edes vähän sievistää sitä sotkunurkkaa kukkapenkillä. Se ei kyllä kovasti naamioi epämääräisiä lautakasoja, betonilaattoja ja lehtikompostia, joka on täynnä tiesmitä risuja ja sotkuja. Mutta vähitellen. 

Ajattelin hyödyntää betoninpalasia, ruukkuja ja mehikasveja tien puoleiselle sivulle ja toivottavasti myöhemmin tehdä nurmikon puumajan viereen. Niin ja nurmikolle kasvulaatikon ja siihen pensasmustikkaa. Ehkä tuosta inhimillisen näköinen saadaan. Nyt ei kyllä viitsi edes kuvata. Ehkä sen ennen-kuvan voi ottaa säästöön, jos joskus pääsee ihastelemaan jälkeen-tilannetta.

Reklaami

Riihimäelle on avattu pieni herkkupuoti Woima, josta saa kaikenmoisia luomuherkkuja, hiukan gluteenittomia aineksia, mausteita, nameja, teetä, kahvia ja kohta myös valikoiman kokeiltavaa irtomyynnistä. Lisäksi puodissa on pieni valikoima luomulankoja, keittiöliinoja ja tilata voi huovutettuja ihanuuksia.

Jotta piipahtakaa. Herkkupuoti Woima löytyy osoitteesta Hämeenkatu 22. Ja tämä ei ole maksettu mainos, silkkaa nepotismia. Kauppaa pyörittää nimittäin pikkusiskoni. Itse pääsin tutustumaan vasta nyt, toivottavasti moni muukin intoutuu sisälle asti tutustumaan valikoimaan.