On pitänyt pientä taukoa. Migreeniä ja sen sellaista väsymystä. Jospa tämä tästä taas. Puutarhanhoito on vienyt melkoisen voimallisesti mukanaan ja päätin vihdoin alkaa myös käyttää niitä esiin kaivamiani ompelukoneita. Tähän astinen saldoni on yhdet ikkunaverhot ommeltuina valmiiksi ja pino kankaita saumuroituna odottamassa esipesua. Ja saumuri, joka taitaa päästä huoltoon... Tyypillistä.

Tänään oli ensimmäinen oikeasti kesäpäivän oloinen kesäpäivä ja neidit kärttivät niin kauan, että pääsivät heittämään talviturkkinsa. Isompi heittikin sen varsin perusteellisesti. 15-asteinen vesi oli neidin mieleistä kuin linnunmaitoa. Välillä mietin, että miten minä, joka en voi uida edes helteellä palelematta loppupäivää, olen onnistunut synnyttämään tuon vedenneidon, jota ei palele, vaikka likoaisi vedessä koko päivän.

Minä keskitynkin rannalla katselemaan aaltojen liiketta ja kuuntelemaan järven ääniä. Olen aina rakastanut rantoja ja vettä, kaunein maisema, jonka tiedän, on valtameren ranta. Se avaruus, joka jatkuu äärettömiin. Avoin tila, jossa mahtuu hengittämään.

Strömsöössä...

Tai sit ei ihan mennyt niinkuin siellä... Illalla virkkasin innoissani seuraillessani väkivaltaisen, englantilaisen pikkukylän elämää ja ehdin jo juhlia, että lopultakin tämä ikuisuusprojekti on valmis ja pääsee peittämään tytön sänkyä. Sitten levitin peitteen lattialle ja ihmettelin, että näyttääpä kummalta. Hiukan on jollakulla laskutaito pettänyt . Joten lähdenpä tästä purkamaan ja virkkaamaan lisää kukkia. Jotta moikku... (Enkiroaenkiroaenkiroa)

Sadepäivän askareita

Tänään oli poikkeuksellisen kurja ilma, joten vietimme päivän sitkeästi sisällä. Pesin ja viikkailin pyykkiä, tein molemmille aterioille normaalia slowfoodimpaa ruokaa ja leivoin vielä raparperi-juustokakun. Sitä tuli kyllä aika herkullinen. Pikkuisen otin osviittaa jonkun lehden ohjeesta, mutta aika tunteella mentiin taas. Mutta onnistui. Kakku oli juuri sopiva, pikkuisen hapan, mutta sopivan makea olematta yhtään äklöttävä. Saatan tehdä toistekin.

Raparperinen juusto-rahkakakku

Pohja:

n 300 g Digestive-keksejä

150 g margariinia

Täyte 1:

2-3 reilua raparperinvartta kuorittuina ja palasina

1 dl hillosokeria

tilkka vettä

Täyte 2

250 g rahkaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

4 munaa

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Murskaa keksit ja sekoita murskeeseen sulatettu margariini. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle (käytin vuokaa, jonka halkaisija on 24 cm). (Laitoin vuokaan pohjalle leivinpaperin ja voitelin reunat) Esipaista 200 asteessa n 10 min.

Keittele raparperista hilloke ts. laita ainekset kattilaan ja hauduta palat pehmeiksi. Jätä osa nesteestä käyttämättä, jos sitä tuntuu olevan paljon. Anna jäähtyä hetken aikaa.

Sekoita juustotäytteen ainekset kunnolla yhteen. 

Levittele hilloketta reipas kerros keksipohjan päälle ja kaada juustoseos sen päälle. Paista 175 asteessa 50-60 minuuttia kunnes juustoseosa on hyytynyt ja ruskettunut kauniisti pinnalta. Anna jäähtyä kunnolla ja irroita kakku huolella vuoan reunoista ennen vuoan reunan poistamista.

Herkuttele.

Jo joutui armas aika ja kajahti suvivirsi, jota en ollut kuulemassa, koska tuo pienempi katsoi parhaksi edistää helteiden tuloa nostamalla huiman kuumeen perjantai-iltana. Joten enpä ollut kevätjuhlassa. Toivon todella, että se ei ollut tytön koulun viimeinen lajiaan. Kieltämättä harmitti. Varsinkin, kun koko toukokuu meillä on mennyt käytännössä sairastupaa pyörittäen. No, onneksi tauti oli edes nopea eli sunnuntaina pääsimme jo siskon synttäreille. 

Vaikka kuu alkoikin tänään aika vilpoisissa merkeissä, viime viikon aurinkoiset päivät ovat edistäneet kasvua ja kauneutta pihamaalla. Viime syksynä maahan kaivamani vaaleanpunaiset tulppaani-ihanudet ovat aukeilleet ilokseni. Etenkin alimman kuvan pionitulppaanit ovat aivan upeita. Kunpa vain olisi hiukan aurinkoisempaa, että ne avautuisivat ihan kunnolla.

Tänään ehdin (lopultakin) kylvää salaatit ja pinaatit kylvölaatikkoon. Ennen sadekeliä sain nypittyä pensasaidan juurelta myös sen verran nokkosia, että söimme lounaaksi nokkoslettuja. Niillä irtoaa meillä huikea määrät hyvä-äiti -pisteitä. Joskus jossain keskustelussa joku äiti ehätti kysymään, että mitä lapset muka syövät, pitäisikö niille yrittää tunkea jotain nokkoslettuja ja vaikutti aidosti järkyttyneeltä, kun kerroin, että niitäpä hyvinkin. Nokkosten suhteen taitavat epäluulot löytyä usein ihan muulta taholta kuin lapsista. Nokkosletut kun ovat paitsi herkullisia, myös terveellisiä. 

Mutta sitä kesän lämpöä odotellessa. Yritän ajatella positiivisesti, että ne tänään kylvämäni salaatit tykäävät tälläisestä säästä eivätkä edesitäisi helteellä. Mutta kyllä vähitellen olisi ihan mukava päästä edes kokeilemaan kesävaatteita. Ilman takkia ei tuonne ulos ole monenakaan päivänä ollut asiaa.

Sitähän se...

Siis sitä mitä tähän aikaan vuodesta on. Ulkoilua auringossa, koiran sosiaalistamista (vähän heikolla menestyksellä) lajitoverin seuran, puutarhatöitä, puutarhatöitä ja puutarhatöitä. Vielä pitäisi yrittää välillä keskittyä johonkin niin tosiarvoiseen kuin ruoanlaittoon ja syömiseen. Joten ei reseptikokeiluja, ihan perusannoksia nopeasti suuhun lapioituna ja uusiksi ulos... 

Mutta nyt on tomaatit pääosin istutettu ja melkein kaikki kesäkukat ruukutettu. Seuraavaksi kai jo pitäisi lisätä multa pariin kasvatuslaatikkoon ja kylvää salaatit. Papuja ei kai vielä uskalla... Kai? Pitää tarkistaa. Kesäkurpitsat pidän toistaiseksi lämpimällä ikkunalaudalla, tosin kaipa nekin voisivat jo alkaa viettää päiväsajat kasvihuonessa muiden kaltaistensa seurassa.

Tänään Tokmannilta tarttui mukaan vielä muutama kesäkukka. Melkein mustia miljoonakelloja, haaleankellertävä koristetupakka ja kirjava muratti. Nuo miljoonakello suorastaan huusivat nimeäni ja tupakankukkien kermaisuus jotenkin vain istui ihan täydellisesti tuhon tummuuteen. Tänä vuonna eupihalla kasvaa vaaleanpunaisia, sinisen sävyisiä ja vaaleita kukkia. Iloisena sekamelskana. Jostain syystä englantilaistyyppinen puutarha puhuttelee minua eniten, sellainen runsaus ja värikylläisyys, pieni rappion ja dekadenssin aavistus. 

Minun pitäisi kehittää jostain aavistus siitä, mistä keksin köynnöstuen ruukkukärhölleni. Jotain pitäisi, nopeasti... Pitäisi käydä tutustumassa harvan raudoitusverkon hintapolitiikkaan rakennustarvikkeella.

Puutarhasunnuntai

Tänään lähdimme aamupäivästä ajelemaan puutarhalle. Kesäkukkia, yksi pikkupensas, tomaattien kasvatussäkit, yrttejä ja taimia kasvihuoneeseen löytyi listalta. Ja kaikkea löytyi. Nyt sai Pyrre seurakseen japaninruusukvittenin, pari Peter Pania (reunusasteri), pari Mikado-nimistä rönsyleimua, vaaleanpunaista verikurjenpovea ja vielä lehtosinilatvan. Omalta pihalta kaivoin tuohon vielä muutaman keijunkukan ja kaunokaisen. Ei ole Pyrre enää yksin. Tuo ruusukvitteni on jo hetken ollut toivelistalla ihanien kukkiensa vuoksi. Hiukan toivon, että tässä versiossa oisi vähän vaaleammansävyiset kukat, mutta kelpaavat ne oranssiin vivahtavatkin.

Mies kokosi illasta kasvihuoneeseen Ikeasta jo aikoja sitten hankitun Hyllan-hyllyn. Se oli ihan täydellisen kokoinen minimaailmaamme. Aluksi laitoin sinne kesäkukkaostokseni, jotka jäivät vielä odottelemaan istutusta. Ylähyllyllä ovat netin kautta tilaamani suklaakosmokset ja tuoksupelargonit. Joku päivä pitäisi alkaa miettiä, mitkä kasvit sopeutuvat toisiinsa parhaiten ruukuissa. Olen taipuvaisempi siihen suuntan, että laitan ison kasan kasveja isoihin ruukkuihin ja pääsen kastelusta helpommalla kuin että taistelen pikkuruukkujen kuivumista vastaan.

Laitoin myös yrttimaan tekeytymään. Puutarhalta tarttui mukaan sitruunatimjami ja tavallinen timjami, sitruunaverbena ja ilmeisesti ananassalvia (vaikka tavissalviaa tavoittelin). Lisäksi hain keittiön ikkunalta rosmariinin ja kylvin mangoldia, tilliä, sileälehtistä persiljaa, korianteria ja maustekirveliä. Niin ja muutaman punaisen auringonkukan ja kehäkukkia. Ja taas saan jännittää, miten sujuu ja mitkä kasveista viihtyvät. Yöksi alitoin yrteille suojaksi harson, ne ovat kuitenkin viettäneet aikansa lämpimissä kasvihuoneissa. En halunnut säikyttää pikkuisia ekana yönä liikaa.

Tässä vielä loppuillan projektia. Pesin ruukkuja vinon pinon odottelemaan sisältöä. Järkevämpää olisi tietty pestä ne syksyllä, mutta jotenkin homma on paljon mukavampaa ja mielekkäämpää lämpimässä ja auringonpaisteessa kuin syksyn koleudessa. Jostain syystä huomaan, että miellyn koko ajan enemmän ihan noihin punasavisiin perusruukkuihin. Pitäisi hankkia tuota mallia ksi oikein iso ruukku ja laittaa siniset ruukut vaikka pinoon kellariin odottamaan aikoja parempia. 

Markkinoilla

Tänään oli kotikylässämme markkinat ja pitihän sinne mennä. Aamun sateen jälkeen saapui aurinko ja puhuri, joka oli viedä välillä telttakatokset mennessään. Onneksi kaikista taisi joku saada kopin ajoissa. Migreeni vaivasi vielä sen verran, että unohdin kamerani kotiin, joten langatkin kuvasin vasta kotona.

Minä lähdin paikalle tällä kertaa eniten katsastamaan paikkakunnan oman, pienen lankakaupan pöytää. Oli pakko napata pari vyyhteä kierrätyssilkkilankaa. Ja ihan omaksi ilokseni mainostan: Liike on Neulovilla, josta saa muutamaa lajia ekologisia ja reiluja lankoja. Ja ihan kohtuulliseen hintaan. Josain vaiheessa olisi luvassa myös etäämpänä asuville nettikauppa. 

Itsellä jäivät pikkuisen tuon huivisilkinlisäksi kummittelemaan revitystä sarisilkistä tehty nauhalanka. Siitä voisi hyvin keksiä jotain, värit olivat aika ihania. Pitää miettiä ja mahdollisesti kipaista hakemaan kerä tai pari. Ja oli siellä nättejä puuvillalankojakin... Ääh... Tämä saattaa käydä vielä kalliiksi. ;)