Vähitellen edistyy...

Siis ainakin tuo kutomus.Mikälie pussukka... No, oikeasti se on pinwheel blanket. Vauvalle. Lämmin lisäpeitto. Noron Kureyonia ja Cascaden 220 -lankaa. Sitä piti tulla alusta asti raidallinen, mutta totesin, että tuo väritys Kureyonissa osui tuollaiseksi mukavan kukkamaiseksi, joten aloitin raidoituksen vasta ekan kerän jälkeen. Vielä on vähän kilkutettava, mutta eiköhän se valmistu lähiaikoina.Kaikki muu onkin vähän enemmän ja vähemmän vaiheessa. Niinkuin se sairaalakassi... No, viimeksikin mies taisi seistä vieressä ja vahtia, että sain sen pakattua. Pitänee pyytää taas pientä henkistä tukea. 

Ensi vuodelle minulla on jo olemassa toivomus. Toivon kovasti oikein harvinaisen tylsää ja tapahtumaköyhää vuotta. Ei kriisejä, ei suruja, vain rauhallista, miellyttävää elämää. Jätän sen mielenkiintoisen ja jännittävän osuuden oikein mielelläni niille, jotka erehtyvät moisesta haaveilemaan.

Aleraivoa

Vihdoin tajuan ymmärtäväni ihmisiä, jotka saavat hepulit alennusmyynneissä ja alkavat tapella tuotteista. Minä olisin varmaan tänään ollut valmis pieneen pystypainiin, jos siihen olisi tarjoutunut tilaisuus.  Löysin nimittäin tuonne yläkerran aulaan verhot, ihan täydelliset ja vielä edullisesti. Ja sitten nettikauppa pyki. Oikein kunnolla. En päässyt maksamaan ja harmi kasvoi tunti tunnilta. Lopulta tein tilauksen sähköpostiin enkä malttanut olla ilkeilemättä siinä vähän. Ja voi että nyt harmittaa... Onhan minulla toki oikeus harmistua ja ärsyyntyä, mutta silti. Kun kyse on vain verhoista. (Okei. Olisin minä tietty halunnut katsella vaatteitakin samaisesta kaupasta, mutta sekin sitten oli unohdettava). Jotta hullut päivät, vielä muutama kymmenen vuotta ja hier ai kam, kävelykeppi tanassa tappelemaan. Olkaatten siis varoitetut...

Joulun jälkeen

Raskaaksi käy juhliminen... Tai ainakin mumulassa kyläily. Neiti halusi koeajaa uuden turvaistuimensa ja koeajoi sen sitten samaa vauhtia oikein kunnolla. Uni tuli. Onni oli, että aloimme miettiä vauvan turvakaukaloasioita ja samalla välähti, että tuo isompi vauva on myös hujahtanut vanhasta istuimestaan ulos. No, nyt on sit molemille Brion istuimet ja sävy sävyyn. Oikeastaan olisin tykännyt enemmän harmaa-mustista istuimista, mutta nuo ruskeat sai sen verran edukkaammin, että totesin ruskean olevan vallan hyvä väri... Sopiipa vanha, beige kaukalopussikin sitten paremmin sävyihin.

Nukuin minäkin tänään pienet unoset. Aamuviideltä herääminen ei oikein sovi fysiikalleni ainakaan, jso en saa unta sen jälkeen. Joten iltapäivästä sohva kutsui. Äitiyspolilla kaikki näytti olevan hyvin, joskin vauvan kokoarvio sai minut melkein putoamaan tuolilta. Ihan pikkuisen toivon, että lääkärille olisi tullut mittavirhe ylöspäin. No, se asia selviää joka tapauksessa lähiaikoina. Alkaa jo pikkuisen jännittää tuleva synnytys. Hassua, että periaatteessa lähtö voi tulla ihan milloin tahansa Hui....

P.S. Yritän jossain vaiheessa kirjoittaa jostain muustakin aiheestakuin mahaani liittyvistä asioista. Se vain on tällä hetkellä vain aika keskeinen juttu elämässä. ;) No, onneksi Erikaa sentään tuntuu sekin osasto kiinnostavan. :D

24.12.2010

Mammaa vaivaa pesänrakennusvietti., joten meillä on joulun aluspäivät vietetty tapetoiden, ommellen ja ripustaen ynnä tietenkin siivoillen ja kokaten. Todenpuhuen jouluvalmisteluissa on tänä vuonna lintsailtu ja koristelutkin hoidettu melko lailla kevyempien standardien mukaan.  Pakko joustaa, jos ei jaksa. Minulla on ollut ilmeisen valikoivaa jaksamista ilmassa, väittäisin...

Mutta nyt on makuuhuoneessa kauan etsitty juliste. Löytyi lopulta Come to Finlandilta. Jotenkin tuo kuva vain sai heti hyvälle mielelle. Ikean kehys taas ei. Lasi valmiksi reunasta hajalla ja rakentaminen aiheutti normaalit Ikea-ärräpäät. Mut seinällä on ja soma on...

Äitini tuli apun myös keittiön verhokriisin suhteen. Äiti konttasi ja käänsi, minä suoritin ompelukset ym. pysytasennossa suoritettavat työvaiheet. Vihdoin keittiön verhot sopivatkin tuohon ikkunaan. Saarekkeeseenkin sain maalattua liitutaulun, joten sekin on vihdoin siisti. Samalla ompeluvimmalla tuli yläkerran "kodinhoitohuoneeseen" kapea kappa ja sohvalle jouluisemmat tyynyt. Juu, pesänrakennustapa hyvinkin.... Sivussa on pyörinyt villahousutehdas, joskin epäilen tekeväni turhan suuria pöksyjä. Mystistä, ohjeen mukaan ja vieläpä ohjeen muaksiesta langasta, mutta aika reiluilta näyttävät.

Miehen syntymäpäivätkin tuli vietettyä remontoiden. Kodinhoitohuoneentapainen sai valkoista Intoa kattoon ja seiniin ja punaiset pöllöt yhdelle seinälle. Miehen osaprojekti eli lamppujen tuunailu mm. Ohlsonin vihreällä kangasjohdolla on vielä vaiheessa, mutta pakko sanoa, että minulla on ollut tuossa huoneessa nyt hymy herkässä. Saahan kodinhoitohuonekin olla iloisen näköinen, saahan.

Nyt istun sohvalla, laatikot ovat uunissa kypsymässä, muu perhe lähti joulukirkkoon. Jouluvieraamme juoksee levottomana ympyrää ja teki ystävällisesti kakat keskelle olohuoneen lattiaa, kun talo oli tyhjentynyt. Onneksi helposti siivottavaa mallia olevat. Sen jälkeen kys. nuoriherra siirtyi hetkeksi haastamaan riitää koirarouvamme kanssa, mutta näyttää nyt sopeutuneen tilanteeseen suhteellisen hyvin ja keskittyvän lähinnä nurkkien imuroimiseen. Aina välillä unohtuu, miten viehättäviä nuo nuoret koira(a)t osaavat välillä olla. :D Kohta kaadan maitotiivistekinuskit torttupohjan päälle ja levitän sille muut täytteet. Perunatkin joku voisi pestä, Kirkossakävijät taitavat sieltä tullessaan mennä saunaan. Minä en enää jaksa, maha on niin iso, että yläkerrassa suoritettu kyykistymisyritys päätyi tyylikkääseen hyönteiskuolemaan ja hihittelyyn. Omituista olla näin kömpelö, en muista neidistä menettäneeni lihasteni hallintaa näin totaalisesti, vaikka silloin olin raskauden alussa huonommassa lihaskunnossa kuin tällä kertaa. Olin minä kyllä viisi vuotta nuorempikin. Mutta nyt on enää neljä viikkoa laskettuun aikaan, tuntuu aika hurjalta. Sairaalakassikin varmaan olisi syytä pakkailla.

Ihanaista jouluaattoa kaikille! Syökää hyvin ja nauttikaa tunnelmasta, joulu on kerran vuodessa vaan!

Who Knows Where the Time Goes Sandy Denny Fairport

Joskus ei vain ole sanoja. Onneksi on musiikki. Ja välillä asiat menevät välillä liian kovalla kolinalla oikeaan tärkeysjärjestykseen. Eivät meillä, muualla, meillä on elämä niin hyvin, että hävettää kaikki kitinäni jostain typerästä raskausdiabeteksestä. Mutta tämä on ihmiselle ja hänen rakkailleen. Toivottavasti aikaa on vielä jäljellä tiimalasissa.

13. päivä

Lucian päivä on jostain syystä tuon pikkublondin ehdoton suosikkipäivä joulunodotuksen aikaan. Viime vuoden joulunjälkeispoistoista löytyi tuo kruunu. Ihan kamalan ruma ja äärettömän epäkäytännöllinen, mutta mieleiseltä se kuitenkin näyttää.Joulukalenterista tuli yhtenä päivänä omat neulepuikot. Ei riitä koordinaatio, ei vielä, mutta ehkä jonakin päivänä. Kudoimme yhdessä puikkoja pidellen ja tuntui siitäkin riemua irtoavan.

Himmeli on toistaiseksi hätämajoituksessa keittiössä. Olohuoneen siivoilu on vielä vähän vaiheessa, tosin hyvässä vaiheessa jo. Jospa himmelikin muuttaa olohuoneen ikkunan eteen jouluksi.

Lintulauta on ollut ihan valtava succée. Kävijöitä riittää niin, että ensimäinen säkillinen siemensekoitusta meni muutamassa päivässä. Pitänee ostaa suosiolla oikeasti suuri säkki seuraavalla kauppareissulla. Linturaasuilla taitaa olla vilu, kun polttoainetta tuntuu kuluvan ylettömiä määriä. Jouluksi pihalle pääsee myös muinainen häidemme pöytäkoriste. Linnuille siitä lienee iloa, oman silmään se on jo melkoisen nuhjaantunut.

Itse päädyin piikittämään insuliinia. Ei se kivaa ole, mutta sujuu jo. Ja näyttää jo tuo pieni annos yhdistettynä ruokavalioon kohtuuhyvin pitävän sokerit järjestyksessä. Toivotaan, että niin on jatkossakin. Mutta ankea joulu on syömisten suhteen tulossa. Tänä(kään) jouluna en pääse herkuttelemaan suosikkisuklaillani. Mon chériet eliu kirsikkakonvehdit (joista kukaan muu ei onneksi piittaa) ovat vähän vähemmän salainen paheeni. Uskaltaisinkohan luottaa siihen, että tällä kertaa tulokas ei saa rupisia poskia syömästäni suklaasta ja pakata rasiallista konvehtia sairaalakassiini? Tuskin...

Domus

Yksi unelma toteutui. Huusin itselleni netistä pari Domus-tuolia. Nuo ovat olleet haavelistalla yli 20 vuotta. Totesin, että jossain vaiheessa haaveitaan saa toteuttaakin, etenkin tuolin kokoisia haaveita. Silloin 20 vuotta sitten haaveet olisivat kyllä saattaneet tulla hiukan edullisemmiksi... Mut äh ja päh miten kävi. Laitoin tuolit suunnitelluille paikoilleen olohuoneen pöydän päihin, mies katseli niitä, koeistui ja totesi, että hänpä ottaa tämän työtuolikseen.. Joopa joo, kai minun pitää jatkaa etsintöjäni, että saan edes kaksi tuollaista pitää itselläni.