Tällä hetkellä tiedän turhankin hyvin, miltä tuosta siipirikosta korennosta tuntuu. Ruusut jättivät tanssialustaksi piikkinsä.

Kirsikankivien poistaminen on aika maalauksellista puuhaa. Tai sitten se on ihan splatteria...

Naisethan aina kuulemma toivovat isoja kiviä hääpäivälahjaksi. No, minä sain. Todella isoja kiviä. Tosin en mieheltäni, tällä kertaa naapurilla oli ylijäämää tontintasoitustöistä. Joten tänne vain, vieläpä kotiinkuljetuksella. Perustimme sitten niistä tuollaisen hienon kivipuutarhan parkkipaikan tilalle. Kukapa sillä mitään tekisi, kun voi harrastaa zeniäkin.

No joo, putarhan suhteen en ole pätkääkään minimalisti, vaikka japanilaiset puutarhat ovatkin mielettömän upeita. Minä vain satun pitämään kukkasista enemmän kuin mistään. Noista tulee siis jonkinmoinen muuri tuohon parkkipaikan vasempaan laitaan. ja sitten multaa koloihin ja kasveja piristykseksi. Eiköhän siitä ihan hyvä tule.

Illaksi lähdimmekin ukkosta pakoon ulos syömään. Minulle oli suositeltu pientä maalaispizzeriaa ja sinnehän sitä piti ajella. Ja kyllä olikin, aivan viehättävä paikka. Kahvila-pizzeria-herkupuoti vanhassa makasiinissa. Sisustettu rennosti ja vähän romanttisesti, mutta riittävän huolettomasti. Ja ihan hyvä, että ympäristö oli viehättävä. Ihan ankeimmassa perus-kebabbilassa en kyllä olisi odottanut pizzaa reilua tuntia.

Mutta sitten, kun ruoka lopulta tuli, totesimme, että kannatti odottaa. Pitsat olivat todella herkulliset. Parhaasta päästä syömiäni. Taidammepa poiketa joskus toistekin. Sillä kertaa toivottavasti ei satu kukaan tilaamaan 10 noutopitsaa parhaaseen ruuhka-aikaan...

Pretty in pink

Kaikenmoista vaaleanpunaista. Ruukkukärhö avasi pinkit kukkansa, hömppämaukasta ja aikaa sitten tilattu kesätyyny tuli lopultakin, Bauhausista tarttui porfyyrikivien lisäksi ruosteenoranssi keijunkukka, jossa näyttäisi olevan kauniin, vaaleanpunaiset kukat. Kivet tulevat kasvihuoneen eteen, kunhan siihen asti päästään.

Tuo Pretty in punk -tyyny oli muuten ihan pakkohankinta, kun ottaa huomioon hurjan nuoruuteni. Siinä on kyllä noin yleisesti ihanan ristiriitainen tyyli. Tosin vaaleanpunainen ei kyllä oikein aikuisiällä ole iskenyt kipinää. Viime vuosina sekin on kyllä alkanut näyttää mukavalta. Ainakin joissain tilanteissa.

Oikeastaan lähdimme tänään alkujaan valokateostoksille. Tokihan kasvihuone tarvitsee katteenkin. Samalla sitten piipahdimme piknikillä Hatanpään arboretumissa ja voi kauhistuksen kauhistus, minulla ei ollut kameraa mukana! Kaikki ne ihanat kukat jäivät kuvaamatta. Pakko mennä vielä uusiksi!

Illalla keräsin kirsikasta ne kypsät marjat, joihin yletin ilman kummempia jatkoksia. Aika monta litraa tuli ja edelleen puu on ihan punainen. Eikä minulla edelleenkään ole sitä kirsikankivenpoistajaa...

Visavuoressa

Harjoitimme vaihteeksi kotiseutumatkailua. Lapset (ja mies) eivät olleet koskaan käyneet Emil Wikströmin museossa Visavuoressa Sääksmäellä, joten sinne sitten. Isompi tyttö oli aivan lumoutunut upeista rakennuksista, huonekaluista ja koko ympäristöstä. Minä myös. Pihan kukkaistutukset olivat uskomattoman kauniita. Ja nuo rakennukset. Oi, ihania. 

Kari-paviljongin alakerrassa oli näyttely, jossa kerrottiin Wikströmin nurouuden ajoista Pariisissa. Siellä oli muidenkin sen ajan herrojen taidetta tuolta ajalta. Olipa hauska katsella ihan läheltä Gallen-Kallelan siveltimenjälkiä. Toki muidenkin. Jotta menkää ja tutustukaa. Mielellään kauniilla ilmalla.Museon ulkotilat ovat ihan yhtä tärkeät kuin sisänäyttelyt. Ja tuo huvimaja oli aivan ihana. Ikävä kyllä mieheni järkiperäisenä olentona yrittää vakuuttaa minua, että pihassamme ei moiselle olisi tilaa. Jos tekisi sellaisen ihan pienen vain?

P.S. Hetken mietin, mistä pidin eniten tuolla museossa. Tätä kuvaa katsoessa se selvisi. No väreistä tietty!

Salaattiaika

Jotenkin helle hellii niin, että ruokahalu ei ole kovin huikea. Mieluusti teen kokkausvuorollani jotain salaatintapaisia. Tekisin noita enemmänkin, mutta kun tuo pienempi neiti on toiselta nimeltään Nirso ja tökkii haarukallaan vihreitä lautasen reunasta toiseen... Käyn siis väsytystaistelua ja lisäilen makaronin ja perunoiden sekaan välillä sitä, mitä muutkin syövät.

Tämän kesän ehdottomaksi suosikkiyrtikseni on noussut basilikaminttu. Siinä yhdistyvät molempien parhaat ominaisuudet - mintun raikkaus, basilikan pippurisuuteen - vieläpä ilman basilikan yletöntä kylmänarkuutta. Toivottavasti tuo kestää penkissään talven yli tai ainakin taimia löytyy ensi kesänäkin puutarhalta. Muutenkin mintut ovat ihania. Minulta löytyy pihalta piparminttua, viherminttua, suklaaminttua, sitruunaminttua, basilikaminttua ja tosiaan edellisessäkin postauksessa mainittua väriminttua kahdessa sävyssä.

Tänään käytin basilikaminttua lämpimän parsakaali-kikhenesalaatin mausteeksi. Ohje on vähemmän etikkainen mukaelma kaveripiirissäni joskus  kiertäneestä ohjeesta. 

Parsakaali-kikhernesalaatti.

Kaksi pientä parsakaalinpäätä

Purkillinen Bonduellen kikherneitä

Fetajuustoa

kastike:

1 tl Dijonin sinappia

luraus hunajaa

suolaa, pippuria

2 tl omenaviinietikkaa

rypsiöljyä

tuoretta basilikaminttua, tuoretta timjamia, persiljaa

Laita vesi kiehumaan ja tee kikherneiden kastike. Sekoita aineet öljyä ja yrttejä lukuunottamatta kulhossa, lisää öljy vähitellen niin, että muodostuu tasainen kastike. Lisää joukkoon reippaasti silputtuja yrttejä. Lisää pavut maustumaan.

Leikkaa parsakaalista nuput ja keitä niitä viitisen minuuttia suolavedessä. Lisää nuput papujen joukkoon ja sekoita. Lisää halutessasi fetajuustoa tai vaikka kinkkua tms., jos syöt lihaa. Ylijäänyt salaatti maistuu hyvältä seuraavanakin päivänä. 

Helle ja rakentaminen ovat jatkuneet. Nuorempi neito toi Puuhamaasta tuliaisina räväkän kuumeen. Viime yö meni kekäleenä, tänään oli jo onneksi helpompi päivä ja neiti pääsi pihalle työnjohtajaksi isille. Vanha teltanpuolikas tuli vaihteeksi käyttöön ja siellä oli ilmeisen mukava kölliä. Tosin oikea teltta olisi kuulemma ollut parempi. Ainakaan sinne ei eksyisi niin paljon kammottavia ötököitä... Mutta kasvihuone on jo kummitustalon asteella. (Juhuu!) Rungosta ei puutu kuin muutama puu. Sitten seuraakin "enää" katon ja pleksien asennus. Niin ja kaikenlaista pientä niinkuin oven ja tuuletusluukun valmistamista, hiekan kärräämistä jne. Hyvllä mallilla kuitenkin. Eiköhän sinn ensi keväänä saa jo taimia kasvamaan.

Ja tiedän kyllä, että kasvihuone on kovasti pieni, mutta niin on pihammekin. Ja tavoitteena on ihan vain pienviljely huvittelumielessä, ei minkäänmoinen omavaraistalouteen pääseminen. 

Väriminttu on yksi suosikeistani kukkapenkissä. Nyt kukkii (ja tuoksuu ihanasti) tulipunainen versio. Ihan kohta pitäisi tämän vuoden hankinnan, malvansävyisen version aueta. Olen tohkeissani. Pitänee joku päivä kerätä vähän väriminttuakin kuivumaan ensi talven teeaineksiksi. Piparmintut roikkuvat jo seinällä.