lauantai 13. lokakuuta 2012

Parasta juuri kuvattuna


Kukapa itseään kunnioittava bloggarin lapsi suostuisi syömään lisää ennenkuin äiti on ottanut kuvan hänenkin annoksestaa. "Hauaa!" ja ruoka kelpasi vasta kun kuva oli napattu.

Nin ja se alkuperäinen kuvattava ruoka. Laitoin googleen haun "linssimureke" ja heti onnisti, ensimmäinen hakutulos kuulosti ihan mainiolta lähtökohdalta linssimurekkeelle. Mutta koska minä olen minä, en luonnollisestikaan voinut tehdä suoraan toisen ohjeen mukaan vaan pikkuisen piti taas parannella. Tästä tuli kyllä herkullinen ja rakenteeltaan todella miellyttävä mureke.

Linssimureke

2,5 dl punaisia linssejä
5 dl kasvislientä

3 isohkoa porkkanaa palasina
2 valkosipulinkynttä hienonnettuina
öljyä
n. 1 tl inkivääriä raasteena
pätkä punaista chiliä
jeeraa
savupaprikajauhetta
kurkumaa
timjamia
suolaa
mustapippuria

n 0,5 dl gram-jauhoa
n 0,5 dl gluteenijauhoa
2 kananmunaa

Huuhdo ja keitä linssit kypsiksi. Jos nestettä on vielä ylettömästi, kaada osa pois.

Pilko porkanat ja valkosipuli. Laita pannulle mausteet ja pyöräytä ne öljyn kanssa että maku irtoaa, lisää porkkana ja kuullottele hetken aikaa. Suolaa porkkanat kevyesti.

Sekoita porkkana-mausteseos linsseihin, lisää jauhot ja haarukalla rikotut kananmunat. Kaada taikina pitkänomaiseen vuokaan ja paista 180 asteessa 30-40 minuuttia kunnes mureke on kiinteää ja alkaa ruskettua reunoilta.

Iltapäivällä ja alkuillasta ulkoilimme. Parkkipaikka tasoittui ja vanhat betoniset sadevesirännit pääsivät harjoittelemaan tulevaan elintilaansa. Noista tulee rajaa parkkipaikan ja nurmikon välille ja aion täyttää rännit mullalla ja laittaa nihin mehikasveja. Kivikkomaa tontille, jolle ei muuten kivikkomaata taida saada... 

Illasta kävimme saunassa ja isomman tytön toive saada kuunnella radiota kuivatellessamme palautti minut taas lapsuuteen. Jotenkin on mukava huomata välittävänsä lapsilleen samoja asioita, jotka itse muistaa lapsuudestaan onnellisina ja mukavina hetkinä. Kesäillat saunan jälkeen parvekkeella, radion kuuntelu ja ranskanleipä, jonka päällä piti ehdottomasti olla lauantaimakkaraa. Aika pienestä ne onnelliset muistot rakentuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti