Pipariksi meni, tänäänkin...

Ja täten juhlallisesti vannon, että tää saa luvan olla tämän joulukun viimeinen piparipostaus. No, jos sellaisen reunaehdon jättäisin, että jos saan hetkellisen mielenhäiriön ja rakennan piparkakkutalon, siitä saa mainita. Mutta muuten, aihe lienee jo käsitelty tämän jälkeen.

Pienemmän nukahdettua päiväunille sekoittelin pikeerin ja kutsuin isomman neidon avukseni. Aamupäivällä olimme jo lenkkeilleet asiamiespostiin ja karkkikaupoille ja hankkineet koristelutarvikkeita. Joten neiti levitteli piparit ja kävimme työhön. Minä sain äitienpäivälahjana tuollaisen koristelukynäsetin ja pakko sanoa, että kylläpä olikin vallan erinomainen värkki. Pikeeri olisi voinut olla viskositeetiltaan hiukan vahvempaa, mutta muuten työ sujui kuin tanssi. Jopa siinä määrin, että toinen koristelija alkoi kadehtia välinettäni ja vaati sen hetkeksi omaan käyttöönsä. No, mitäpä sitä äiti ei lastensa eteen...

Tunnustan, että piparkakkujen koristelu on aina ollut joulunajan suosikkipuuhiani. Sitä oikein odotan. Nyt tosin hiukan huolestuttaa, että leivoinko tarpeeksi ison taikinan vai joudunko tekemään vielä toisen erän... Aiemmin tuo määrä on kyllä riittänyt hienosti, mutta nyt mokomat näyttävät hupenevan vauhdilla. Ja vaikka leipoisin, en saa edes mainostaa... Surkeaa.

Se lopullinen niitti piparijuttujen arkkuun tulee tässä. Oikeastaan tunnustan haaveilemani niistä sini-valkoisista Arabian juhlavuoden lautasista vaan kun hinta tuntuu pikkuisen korkealta eikä kukaan ole ottanut yhteyttä blogiyhteistyön merkeissä, päädyin tyytymään tähän Rörstrandin joululautaseen, kun se osui kohdalle nettihuutokaupassa. Hinta on kuitenkin mukavampi, sininen ei ehkä ihan samaa luokkaa kuin Arabialla, mutta jotain hyvin herttaista tuossa on. Ja se sopii hienosti sinisiin Teema-kuppeihini. Eiköhän tuosta piparkakut jouluna tarjoile ihan sujuvasti.

J.K. Pahoittelen koristelukuvan non-stailattua ympäristöä. Syytän kuvaajaa, joka ei rajannut pahimpiakaan kuvan ulkopuolelle. ;)