torstai 27. helmikuuta 2014

Rapsuttelua

Liityin tuossa yhteen fb-ryhmään ja jotenkin alkoi syyhyttää sormia päästä vähitellen oikeasti tekemään jotain. Niinkuin esimerkiksi poistamaan olohuoneessa oleskelevasta astiakaapista Miranolit pinnasta ja myöhemmin sutikoimaan siihen kauniimpaa maalia. Vähemmillä raidoilla varustettuna... Kaappi tuli meille talon mukaa. En tiedä kuuluuko se talon alkuperäiseen varustukseen, mutta siellä se suureksi riemukseni nökötti kellarissa.


Tutkiskellessa löytyi tälläinenkin muistiinpano laatikon alapuolelta.


Ja tämä viittaisi siihen, että kaappi saattaa olla hiukan vanhempaa tuotantoa kuin alun alkaen olen ajatellut. Mutta pitääpä ottaa mitat ja tilata tuohon uusi vedin. Nyt jo uskaltaa, kun neiti tihuleisson alkaa olla ohittanut todennäköisen maljakoidensärkemisiän. Eipä silti, ei vetimettömyys haitannut yhtään, kun tuo joskus juuri ja juuri seisomataitoisena kävi nyppimässä oven auki ja paiskasi maljakon eteensä sirpaleiksi ja aiheutti äidilleen suunnilleen sydänhalvauksen.


Aluksi ajattelin, että kaappi on ollut kaksivärinen, terraa ja vihreää, mutta tarkemman tutkimuksen perusteella taidan kuitenkin päätyä siihen, että alkuperäinen väri on ollut tuollainen jugend-vaikutteinen, tumma, vanha  vihreä. Mikä on oikeastaan aika ilahduttavaa, koska se sopisi hyvin muuhun kalustukseen.

Oikeastaan on kyllä hyvä, että kesään on vielä aikaa, koska seuraavaksi pitäisi päättää maalilaatu (pieni ituhippi minussa päätti hylkiä Empireä ja mietiskelee temperamaalien sopivuutta), vihreän tarkka sävy ja se, miten sen saa sekoitettua ja tekniikka, jolla Miranol lähtee. Toisaalta tekisi kovasti mieli yrittää säilyttää tuo alkuperäinen vihreä pohjalla. No, ainakin pyrin säilyttämään raidan, josta näkyy entisen maalikerrokset ennen tätä korjausta. 

Kerroin jo miehellekin, että kevään ensimäinen pihatyö on (sen ojankaivuun ohessa) laatoitetun alueen rakentaminen etupihalle ja pyörällisen työskentelyalustan rakentaminen minun askartelujani varten. Jotta heti kun saan kaapin tyhjäksi, pääsen etupihalle suorittamaan työnäytöstä hämmästyneiden ohikulkijoiden iloksi. Mahtavat kyllä ilahtua...

Niin ja voisin ehkä muistutta itseäni myös siitä, että ulko-ovien kunnostus jäi hiukan vaiheeseen. Sekin olisi hyvä saattaa loppuun.

8 kommenttia:

  1. Mahtava talo, kun sen mukana tulee tuollaisia kaappeja! On nimittäin aika herkullisen näköinen kaappi.

    Ja edelliseen postaukseen viitaen. Niin mun varmaan pitäiskin, potkia niitä neulerajoja. Juuri nyt on vaan niin paljon muutakin tähdellistä, että lykkään hamaan tulevaisuuteen ja tyydyn ihailemaan muiden saavutuksia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talon mukana tuli muutama muukin kiva huonekalu. Ei kamalasti harmita. ;)

      Onneksi noita rajojaan ehtii koetella sitten, kun on moiseen aikaa ja voimia. Kyllä ne siellä odottavat. ;)

      Poista
    2. Varmasti, vankkumatta paikallaan...

      Poista
  2. Vanha kun ei taida muistaa, minkänäköinen kaappisi on nyt, niinkuin kokonaisuudessaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sellainen tavallinen 40-50-luvun tyylinen keittiön astiakaappi. Alhaalla isompi kaappi, ylhäällä pienempi ja laatikoita. Ei voi kuvata, koska vaatisi raivaamista ja nyt ei jaksa. ;)

      Poista
    2. Maltan kyllä valmiin odotusta:)

      Poista
  3. Hih, kerran kesällä kun rapsuttelin puistossa tuolinjalkoja puhtaaksi maalista, tuli useampikin ihmettelijä kysymään, että mitä kummaa puuhaan. Kädentaidot tutuksi :)

    VastaaPoista