Kirahville kaulahuivi

Kävimme tänään koskikävelyllä oikein valoisaan aikaan. Jotenkin on vallan ällistyttävää tajuta, että vaikka lunta on enää ihan satunnaisina pälvinä ja ilmassa tuoksuu kevät, on vasta maaliskuun alku. Koski kuohuu jo reippaasti ja pikkuneiti oli kovasti hämmästynyt alimman kuvan sillalla yrittäessään selvittää, miksi vesi pomppi toisella puolen siltaa ja toisella sitte taas ei.

Aika poikkeuksellinen talvi. Mies kaivoi polkupyörätkin kellarista. Eivätpä ne siellä kauaa ehtineet oleskella. Vaihtoi myös kesäkumit alle, kun katseli sääennustuksia ja kuivia teitä ja totesi, että nastat ovat lievää pahempaa liioittelua tällä säällä. Saa nähdä onko moisesta hurjuudesta seurauksena perusteellinen lumimyrsky ja takatalvi. Pulkkia ja lumilapioita emme sentään palauttaneet vielä ensi talvea odottamaan.

Toisaalta tälläisessä keskieurooppalaisessa talvessa on lämmityskulujen suhteen puolensa. Toisaalta surettaa lasten puolesta, kun lumileikit jäivät melkoisen vähiin; Hiihtämään emme ehtineet kertaakaan ja luistelemaankin vain jonkun kerran. 

Niin ja se hiihtoloma. Eipä vaikuttanut lumen puute tekemisiin. Pikkuneiti sairastui maanantaina ja vietinkin seuraavat kolme päivää aika tiukasti sohvaan sidottuna pinen kuume- ja vatsakipupotilaan lohtuna. Pois ei saanut mennä ja vain äiti kelpasi. Isommalle löytyi onneksi mummulapaikka viihdykkeeksi. Yhdessä emme ehtineet tehdä mitään mukavaa, jos vanhan mummun synttärikyläilyä ei lasketa. Onneksi neiti tervehtyi niihin mennessä.