Pullantai!

Olipas käydä ohraisesti! Aloin eilen illasta mietiiä, että mihinkähän aikaa vuodesta sitä laskiaista vietetäänkään. No, kuukkeli vinkkasi ystävällisesti, että tähän aikaan vuodesta. Eipä siinä sitten muuta kuin aamulla pullataikinaa pyörittelemään ja iltapäivällä kylään kermakaupan kautta, että saimme laskiaispullia. Hyviä olivat taas kerran.

Arkivehnänen

5 dl vettä

50 g tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa

2 dl sokeria

2 tl kardemummaa

ripaus suolaa

12-15 dl jauhoja

150 g margariinia

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi (tai vähän lämpimämmäksikin, jos käytät kuivahiivaa). Liuota hiiva nesteeseen, lisää sokeri, kardemumma ja suola. Ala lisätä jauhoja taikinaan reippaasti puuhaarukalla sekoitellen. Lisää loppuvaiheessa pehmeä margariini. Lisää jauhoja voimakkaasti alustaen niin pitkään, että taikina on pehmeää, mutta irtoaa käsistä helposti. Pullataikina saa olla mieluummin liian pehmeää kuin kiinteää, että pullista tulee kuohkeita. Anna taikinan nousta lämpimässä pyyhkeellä peitettynä 20-30 minuuttia.

Leivo pulliksi, kohota n. kaksinkertaisiksi, voitele munalla ja ripottele sokeria päälle. Paista 200 asteessa n 10 minuuttia. (Voit toki leipoa taikinan myös pitkoiksi, kransseiksi tai korvapuusteiksi.)

Ohje on peräsin keittokirjasta, jonka äiti antoi minulle, kun lähdin kotoa opiskelemaan. Kirja taitaa olla nimeltään Uusi keittokirja ja se on kyllä ollut hyvä yleiskeittokirja. Kurkin siitä edelleen välillä inspiraatiota arkiruokaan niinä hetkinä, kun pää lyö tyhjää vaikka miten tuijottelisin jääkaapin sisältöä. 

Olen kokeillut muitakin pullaohjeita, mutta jostain syystä tuo on tähän mennessä ollut toimivin. Minulle pullan leivonnassa on tosin aina olemassa pieni taustahaave. Muistelen leipoessani edesmenneen mummuni pullapitkoja. En tiedä, miten mummu taikinan teki, mutta pulla oli päältä tummaa, sisältä valkoista, kiinteää ja pehmoista yhtä aikaa ja mummu kuivasi ylijääneet palat ihaniksi korpuiksi, joiden veroisia ei kenenkään muun pullasta vain saa aikaiseksi. Kyllä kaduttaa, että en koskaan ymmärtänyt kysyä mummulta leivontavinkkejä. Ihan jo siksikin, että mummua kysely varmasti olisi ilahduttnut. Ilahdutti tosin varmaan sekin, että pulla tahtoi hävitä tarjoilulautaselta kahvipöydässä melkoisen vauhdikkaasti.