Kirahville kaulahuivi

Vieläkään en ole onnistunut olemaan samaan aikaan joutsenten kanssa liikenteessä. Etenkään kameran kanssa. Mutta tänään valkoposkihanhet kävivät polskuttelemassa kosken alajuoksulla hiukan isommalla porukalla. Niitä oli laumassa muutama kymmenen ja luultavasti tulemme kesällä kiroamaan samaista laumaa, kun se käy kakkimassa uimarannan kammottavaan kuntoon. Mutta nyt hanhet olivat oikein ilahduttava näky ja viehättävää kuvattavaa. Ja eivät pelkästään minun mieletsäni. Jokunen innoissaan kameran tai kiikarien kanssa häröilevä henkilö tuli bongattua päivän aikana ikkunasta.

Tänään sain myös yllättävän tarmonpuuskan ja vaihdoin olohuoneeseen vähän kesäisempää asua. Jotenkin tuntuu hiukan siltä, että haluaisin vähän vähemmän väriä tänä kesänä. Pitänee kierrättää tyynyjä ja siirtää harmaat ja musta-valkoiset olohuoneeseen jossain vaiheessa, mutta nyt olkoot näin. Oliivipuu-parkakin on edelleen hengissä, joskin enemmän kuin vähän ränstyneen näköisenä. Toivottavasti tulisi pian kevät ja saisin sen ulos virkistymään (ainakin toivon kovasti, että se virkistyisi).

Tauti-vietävä ei taida ihan heti suostua poistumaan taloudesta. Vaikuttaa hiukan siltä että seuraava uhri tulen olemaan minä. Poskiontelot kimoilevat lupaavasti, niskaa särkee ja olo on muutenkin normaalia nutuneempi. Katsotaan iskeekö täysillä päälle vai pärjäävätkö valkosoluni viruksille tällä kertaa.