Löysin lenkillä keltakurjenmiekkoja. Niitä meillä ei kasva pihassa. Mahtaisivatkohan viihtyä jossain ojan pientareella? Ruskoliljat olivat avanneet nuppujaan kukkapenkissä. Ne hohtivat pilviseen päivään kuin pienet auringot.
Iltapäivällä mies lähti harrastamaan penkkiurheilua. Minä sain äitini seurakseni ja päätin, että herkuttelemme. Tein parsapiirakan ja tosiaankin herkuttelimme, se kun onnistui paremmin kuin hyvin. Tuo Iittalan Kesä-sarjan emalivuoka on kyllä ihan loistava. Juuri oikean kokoinen ja kypsentää piiraat tasaisesti. Kauniskin se on.
Älkää pelätkö. Ei minusta ruokabloggaria taida tulla. Nyt on ilmeisesti jonkinmoinen kokkauskausi meneillään... Siitä huolimatta:
Parsapiirakka
pohja:
100 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa
2-3 rkl kylmää vettä
täyte:
nippu vihreää parsaa
4 kananmunaa
1 dl riisimaitoa
1 tl suolaa
1 tltimjamia
ripaus raastettua muskottipähkinää
mustapippuria
Nypi rasva ja kuivat aineet ryynimäiseksi seokseksi, lisää kylmää vettä niin, että taikina pysyy koossa. Painele se vuoan pohjalle ja reunoille. Napsuttele parsoista puumainen osa irti ja levitä ne pohjale. Sekoita täytteen muut aineet keskenään ja kaada piiraalle. Paitsa 200 asteessa n 30 min. Syö vihersaalaatin seurana.
Onpa KAUNIS (luonnovarainen siis, jos ymmärsin oikein?) tuo keltakurjenmiekka, todellatodella kaunis. Enpä olisi tuota(kaan) tunnistanut, mutta nytpä tiedän.
VastaaPoistaRuskaliljat ovat aina ihania, kauniita ja niin nostalgisia, koska lapsena oli suurta hupia sotkea väriä kukan heteistä käsiin ja varmaan kasvoihinkin (semmosta järkevää...). Mahtoi puutarhuri-isääni ilahduttaa moinen kovastikin paljon. ;)
Sun luontokuvat on niin kauniita ja niitä on kiva katsoa (tiedän, hehkutan tätä samaa virttä aina, mutta harvoin meitä ihmisiä liikaa kehutaan), mutta nyt vielä tuo parsapiirakka! Näinköhän on alettava minunkin leipoa vuosien tauon jälkeen (=laiskuus), näyttää herkulliselta!
Vaikea sanoa tuon keltakurjenmiekan luonnonvaraisuudsta. Täällä kun noita viljelykarkulaisia on runsaasti vanhojen, jo hävitettyjen talojen puutarhoista muistoina. Mutta kaunis tuo keltakurjenmiekka kieltämättä on.
VastaaPoistaMeillä eskarineiti ei onneksi ole vielä havainnut tuota, että ruskoliljalla voi värjätä itsensä. Keksinee lähiaikoina... Huoh.
Niin ja kiitoksia kehuista. Mun mielestäni on mukava tehdä syötävää, joka myös näyttää kauniilta. Parsahan on muuten ihan kasvinakin tosi kaunis. Niin ja leipomaan vaan, se on mukavaa touhua. :)