Joskus on vain tälläisiä päiviä. Päiviä, kun hymyilyttää ja mikään vastoinkäyminen ei tunnu haittaavan. Kun vain laulattaa ja olo on melkein ällöttävän tyytyväinen. Tänään oli sellainen päivä. Oli kiva aamu, kaunis päivä, mies etätöissä kotona, kaveri, jota en ole tavannut vuosiin kävi kylässä ja oli yhtä ihana kuin ennenkin. Illalla sää parani entisestään, Silakka sukelsi tyylikkäästi nokkospuskaan, mutta mummulan kyläilyisku auttoi siihenkin. Tytöillä on melkoinen räkätauti ja isompi yrittää yskiä keuhkojaan pihalle, mutta sekään ei haittaa. Mikäs on mukavampaa kuin istuskella lämpimässä illassa sinistä taivasta katsellen parvekkeella selvittämässä takkuilevaa hengitystä. Kaiken lisäksi pään sisäinen dj on valinnut päivän musiikiksi Lou Reedin Perfect dayn. Ei voi siitäkään valinnasta kiukutella.
Enpä olisi muutama kuukausi sitten uskonut, jos joku olisi sanonut, että tässä vaiheessa kesää kykenen oikeasti olemaan monta tuntia peräjälkeen onnellinen ja hyväntuulinen. Mutta pakko sanoa, että kaikkein onnellisin olen juuri siitä, siitä että minä sittenkin vielä olen saanut edes tänään hetkeksi kiinni siitä, miltä onnellisuus tuntuu. Luulin jo hukanneeni sen ikuisiksi ajoiksi.
Nyt Ventolinea jakamaan...
Kamalaa kun on yhtä aikaa surullinen olo ja onnellinen olo sun tekstistä: onnellinen sun hyvästä päivästä ja surullinen siitä, mitä kirjoitit onnellisten päivien harvalukuisuudesta. En osaa kuin lähettää virtuaalihalauksen <3.
VastaaPoistaKiitos Annika. Mutta parempi kuitenkin näin, että niitä hyviä hetkiä on ollut koko ajan enemmän ja ne ovat kestoltaan koko ajan pidempiä. :) Nyt suunta on ollut jo hetken aikaa selvästi parempaan.
VastaaPoistaIhana. Ei ole aina helppoa olla onnellinen, mutta on se kiva, jos joinakin päivinä on. Samastun niin sun kirjoitukseen. *halaus*
VastaaPoistaKiitos Paula :)
VastaaPoista