Kesä on jatkunut edelleen. Vasta ihan viime päivinä lehdet ovat alkaneet kellastua ihan vakavissaan, mistään varsinaisesta ruskasta on silti vielä turha puhua. Minä olen paniikissa edelleen, mutta pilvien sävyt ovat juuri niitä, joilla saan pyyhittyä ahdistusta kauemmas.
Silta on taas kerran muuttunut. Jotenkin koen hirmuisen kiehtovana sen, miten yksi elementti voi olla niin kuvauksellinen. Vähän jo rähjääntynyt silta vääntyneine kaiteineen näytti taas tänään portilta jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Valo leikki kellastuvilla lehdillä ja varjot loivat ihan oman näköisensä tunnelman. Istuin rappusilla yksinäni ja katselin miten auringon valo heijastui vedestä ja väreili lehvästöissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti