Tänään intouduin leipomaan. Pakollisten kakkujen lisäksi myös pitkästä, pitkästä aikaa ihan kunnon pullaa. Ensimmäistä kertaa muuten yleiskonetta hyödyntäen. Onnistui sillä ihan mainiosti, tosin en voinut olla tekemättä loppuvaivaamista ihan käsin. Enhän minä muuten olisi tiennyt, missä vaiheessa taikina tuntuu käteen sopivalta.
Lopputuloksen suhteen mentiin kyllä ihan vanhaan malliin. Toinen pellillinen oli jättiläismäisiä dallaspullia (jotka leipomisvaiheessa olivat vielä ihan inhimillisen kokoisia) ja toinen sitten ilmeisesti jotain pommiattentaatista selvinneitä korvapuusteja (jotka nekin näyttivät ennen uuniin joutumistaan ihan normipuusteilta). No, pääasia lienee maku ja ihan hyviäpä nuo ovat kuitenkin.
Jostain syystä en vain ole saanut leivottua nimenomaan pullaa herran aikoihin. Aika tuskan takana oli nytkin, koska nuorempi neito päätti, että häntäpä ei juuri nyt nukuta päiväunille mennessä ollenkaan ja että isä ei kelpaa nukuttamaan ja minulla taikina kohosi kulhossa kohoamistaan. No, isä sai sitten kelvata ja minä leivoin lopulta aika lailla epäpullantuoksuisin mielialoin... Leivoin kuitenkin. Jospa seuraava kerta tapahtuisi hiukan edellistä nopeammin. Leipominen kuitenkin on ihan mukavaa ja vastaleivottu pulla se vasta on hyvää.
Löysin lopultakin itselleni uuden olkalaukun Marimekon mustan arkkitehdin vaihtelukaveriksi. Olen jo pidempään etsinyt tuota Marimekkoa vähän pienempää, mielellään nahkaista olkalaukkua aika huonolla menestyksellä. Nyt Sjödenin kamppispäivän alesta löytyi tuo vihreä ihanuus. Ihan pikkuisen enemmän tykkäisin, jos läpästä puuttuisivat kukkakoristeet, mutta ehkä niiden kanssa voi elää, kun malli, materiaali, koko ja väri ovat aika lailla sitä, mitä etsin. Ja laukun siisteysastekin jotenkin ohittaa jo melkoisen komiasti kymmenisen vuotta lempilaukkunani kulkeneen mustan arkkitehdin...
Hiukan kyllä huvitti, kun huomasin, että nti Silakkakin oli päässyt kuvaan ja että peilikin taitaisi kaivata pesemistä. (Ja vähän tuli mieleen se maailmaa kohauttanut hassu kuva David Cameronista nukkumassa punaisen laatikonsa vieressä.)
Noin minäkin pullan teen: yleensä liian löysä taikkna, lässähtävät ja leviävät ja paisuvat julmetun kokoisiksi, mutta maistuvat hyvältä. Yleiskone on hyvä. Opin käyttämään sitä kun mies leipoi muutamst kymmenet muffinssit yksille lastensynttäreille. Ajattelin että täytyyhän munkin osata.
VastaaPoistaMä olen kyllä kakut ym. tehnyt tuolla, mutta jostain syystä olen kuvitellut, että hiivataikinan teko on jotenkin ylettömän vaativaa. No ei ollut. ;) Opinpa sen.
PoistaMitkä pullat :) näyttää liian tutuilta, siksi teenkin nykyisin aina vaan voisilmäpullia... tuo sinun uusi laukkusi on upea. Sinä kun kannustit minua kamerani kanssa, voisin tehdä saman. Missä ovat ne sinun ihanaiset kuvasi sieltä teidän hoodeilta? Kaipaa :) sinulla on jokin kumma taito vangita kameralla semmoisia juttuja, joita me muut ei edes tajuta, pliis?
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta. :) Kyllä mä tykkäisin kuvata, mut toi uhmaikäinen häiriköi nykyisin aika railakkaasti. Pitää joku päivä varmaan vain karata kameran kanssa kävelylle ilman nuorta kapinallista, joka haluaa vain leikkikentälle ja komentaa jättämään kameran kotiin. ;) Ja kaipaan minäkin kuvausrauhaa ja kuvaamista...
PoistaHerkullisen näköisiä pullia joka tapauksessa.
VastaaPoistaJa kaunis on tuo laukkukin.
Kiitos :)
Poista