Kirahville kaulahuivi

Tiedättekö, kun joskus on sellaisia päiviä, että lähinnä tekisi mieli hyppiä tasajalkaa, lällättää ohikulkijoille, kiskoa itseään suupielistä ja vääntää naamaansa nutturalle parhaaseen uhmaikäisen tyyliin. No, jos ette tiedä niin minulla on joka tapauksessa ollut vähän sellainen olo koko viikonlopun ihan satunnaisia pieniä taukoja lukuunottamatta eikä edes se tosiasia, että gladioluksen nuppuni vihdoin suvaitsi puhjeta, ole sanottavasti helpottanut mielialaa. Ensin aioin ostikoida postauksen, että kuvan kukka ei liity mitenkään tapaukseen, mutta liittyypä, pirskales, kun ei suosunut kuvassa tarkentumaan millään ilveellä. Pyh vain sillekin ja kielennäyttöä perään.

No ihan pikkuisen jo tänään nauratti, kun lapset tekivät omia laulujaan ja nuoremman sanoitus käsitteli lähinnä sitä, että kakka haisee kamalalalle. Jotta olkaa hyvä, minulta saa kaupanpäälisinä tänään vielä annoksen korkeatasoista kakkahuumoria.

Toivottavasti saan sanoa aamulla, että megaärsytys has left the building. Alan ärsyttää eniten jo itse itseäni, koska en osaa muuta kuin murista ja marista vuorotellen.