Muhumuhuhmuhu

Pakkomielle pahenee. Kiitti vaan Gudrun. Tähän asti moinen pysyi suht koht aisoissa, mutta nyt huomaan googlettavani kieli pitkällä eri kielillä Muhun saaren perinneneuleita ja kirjomuksia, miettiväni värejä ja kuvioita ja juu, tilaavani lankoja. Niihin säärystimiin, joiden mallikaan ei ole ihan selvillä. Eniten harmittaa se, että jo pidempään kuolaamani kirja Muhun käsitöistä näyttäisi olevan loppuunmyyty (sniff), mutta tilasin sitten muutaman muun paikan käsitöitä käsittelevän opuksen ja löysin äidin hyllystä yhden kirjan, jossa on virolaisia neuleita. Niin ja muutaman lehden myös.

No joo, turha kai minun on Gudrunia syytellä. Ihastus syntyi jo vuosia sitten Tallinnassa, kun kuolailin kauniisti kirjottuja käsineitä ja jossain totaalisen mielenhäiriön puuskassa en niitä silloin ostanut. Olen kovistellut sukulaisiani jokaisella Viron matkalla etsimään moisia minulle, mutta onko löytynyt? Juuei ole. Itseäni saa syyttää ja itse saan nähtävästi käsineeni kirjailla ja kirjoneulesäärysimeni kutoa. Eipä silti, sitä kutomista vastaan minulla ei ole mitään, kirjontapuolessa voi olla hiukan enemmän kesytettävää.

Noita kuvia katsellessa tuli kyllä muutakin mieleen. Esim. siitä Anu Saagimin innolla mainostamasta erosta virolaisten ja suomalaisten naisten pukeutumisessa. Noissa Muhun perinnekäsitöissähän näyttää asenne olevan se, että mitä värikkäämpää ja koreampaa, sen arvostettavampaa. Suomessa taas tyyli on ollut sekä asusteissa että muissa töissä paljonpaljon hillitympi. Enkä usko, että kyse on ollut edes siitä, että suomalaiset olisivat olleet syrjemmässä tai köyhempiä. Kaipa jo perusasenne maailmaan on ollut erilainen pidemmänkin aikaa. Onhan tälläkin toki koreiltu, mutta huomattavan paljon jäyhemmin. Keskitytty enemmän reikäkirjontoihin ja pintaneuleisiin kuin värikkäisiin kukkasiin. Tosin kyllä kirjasta Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita näkee, että on täälläkin osattu. Hiukan vain hillitymmin.

Muuten minun suosikkini suomalaisista malleista tuossa kirjassa on juuri se hillitty, harmaa, äärettömän tyylikäs ja käytännöllinen luotolainen. Vaikka niitä värikkäitäkin olisi tarjolla.