lauantai 7. huhtikuuta 2012




Lankalauantaina kävin aamulla kaupassa. Tällä kertaa siellä oli kananmunia, suklaamunien valikoima oli hiukan vajaampi. Sain minä tarpeeksi piilotusleikkiä varten niitä SM-liigamunia. Jotenkin epäilen, että ne eivät ihan kuitenkaan pärjää vertailussa eism Hello Kitty -munille... Mutta niillä on mentävä. Onneksi ostin yhden isomman munan tyttöä varten jo aiemmin, että pääsiäinen tulee pelastettua.

Kuvissa on tytön eskariaskarteluina tekemä ruohoasetelma ja noita. Ne piti toki heti laittaa kunniapaikalle. Höyhenkranssin tein itse muutama vuosi sitten ja tuo maitotölkistä leikattu rairuohopurkki on äidin ja tyttären yhteistyötä. Paitsi että jostain syystä siementen itävyys oli melkoisen onneton. Kuvittelin, että lehmillä olisi jo tässä vaiheessa taustana komea ruoho. Hah... Taustalla on myös uusi krassikylvös. Se ehtii huomiseksi ihan hyvään mittaan.

Itse askartelija nukkuu taas kalpoisena vieressäni sohvalla. Sain tänään varsinaisen ahaa-elämyksen. Koko eskariajan olen ihmetellyt tytön toistuvia väsymys-/pahoinvointikohtauksia, jotka helpottavat tunnin-parin unilla. Tänään sitten äitini sanoi avainsanan migreeni ja minä olen läiskinyt itseäni otsaan siitä lähtien. Niinpä tietenkin. Mutta ikävää, että tuo tyttö joutuu tutustumaan tähän osaan sukujen perintöä jo näin aikaisin.

2 kommenttia:

  1. Voi toista, ei oo kyllä migreeni mukava suralainen elämän matkalla.

    Siskolla krooninen useita päiviä kestävä migreeni ja mulla sen särytön versio. Eli tuntopuutoksia, puutumista, nykimistä ja mielialan heilahtelua sekä auraa ja oksentelua sun muuta mutta ilman särkyjä.

    Me just tajuttiin, että nyt meidän ohrakylvös kuivuu kotona käppyrälle kun me ollaan mumpalla..

    VastaaPoista
  2. Nyt tuolle kyllä nousi lämpökin, mutta noita lämmöttömiä versioita on tänä talvena piisannut eli lääkärille kysymään...

    Minulla on aika lievä versio migreenistä, tosin ikää myöten se on pahentunut. Minulla aikanaan kohtaukset olivat lähinnä sitä, että yhtäkkiä en osannut lukea enkä kirjoittaa. Se oli vallan hilpeää graafikon työssä. ;) Nykyisin sitten onkin jo aika reippaita toispuolisia särkyjä. Muilla sukulaisilla onkin siten välillä jo sairaalahoitoa vaatineita kohtauksia. En kadehdi.

    No voi teidän kylvöksiänne. Onneksi pääsiäinen on pian ohitse niin ei ehkä se kuivuminen ei ole ihan kamala katastrofi...

    VastaaPoista