torstai 12. huhtikuuta 2012

Lohturuokaa ja kasvun odotusta


Reppanainen halusi päivälliseksi porkkanalättyjä ja kun kerran joku sapuska kelpaa niin sitähän saa. Meillä syödään kyllä erilaisia kasvislättyjä muutenkin aika usein. Nopeita, helppoja ja uppoavat. Niin ja maistuvat kyllä aikuisillekin. Seuraava on perusohje, mutta hyvin toimiva sellainen. Se toimii ilman porkkana-/kasvisraastetta ja mausteita ihan peruslättytaikinana tai sitten voi höystää sen nokkosilla tai pinaatilla. Ihan oman maun mukaan:

Porkkanalätyt

3 keskikokoista porkkanaa hienona raasteena
5 dl riisimaitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 munaa
1 tl kuivattua basilikaa
suolaa ja mustapippuria

Sekoita jauhot puoleen maidosta. Lisää munat ja mausteet ja sekoita. Lisää lout maidosta. Hulauta joukkoon myös porkkanaraaste ja sekoita taas tasaiseksi. Paista pikkuletuiksi (tai isoiksi, oman maun mukaan). Neiti söi omansa mustaherukkahyytelön kanssa. Hyvää oli kuulemma, vaikka uppoamistahti oli yskästä johtuen hyvin hidas.

Arvaako kukaan mikä tämä on? Sopii ihmetellä. No, seuraava kuva kyllä paljastaa mistä on kyse; Avokadonsiemenhän se siinä kykkii. Olen viime aikoina kehittänyt pakomielteen avokadojen mussuttamiseen ja jotenkin ne siemet alkoivat taas puhutella ja huudella. Tahtoivat kasvaa puiksi. Yhden sitten armahdin, kuivasin siementä pari päivää, irroitin ruskean kuoren ja työnsin multaan. Avokado tarvitsee itääksen valoa eli sitä ei tosiaankaan kannata haudata. Nyt sitten odottelemme, meneekö itämiseen viikkoja vai kuukausia. Mielenkiintoista. 

Avokadoviljelmäni ei ole ensimmäinen lajiaan. Kasvatin joskus vuosia sitten yhden yksilön n. metrin mittaiseksi. Toden puhuen avokado ei ole järin näyttävä tai viehko huonekasvi. Se näyttää lähinnä siltä, kuin joku olisi törkännyt vihreän mopin pystyyn ruukkuun. Mutta tuo itämisvaihe. Sitä oli mukava seurata. Sitten, kun avokado itää, se puskee pituutta kirjaimellisesti silmissä. Sitä siis odotellessa. 

Istun loppukevään ruukun vieressä ja odotan. Samalla voinkin varmaan palata taas vanhan kirjaystäväni, "Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu" pariin. Se muuten on hauska kirja, suosittelen. Sivuvaikutuksena talouteen saattaa ilmaantua erinäisiä eksoottisempia hedelmiä, jotka pääsevät pikavauhtia eroon siemenistään.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti