Jos vielä muutama kuukausi sitten joku olisi sanonut minulle, että olen toukokuun lopussa täynnä energiaa ja tekemistä on niin paljon, että en oikeasti ehdi oleskella tietokoneella, olisin nauranut. Mutta näin tilanne nyt vain on kääntynyt. Sää on yksinkertaisesti ollut niin ihana, että ei sitä ole raaskinut sisällä istumiseen tuhlata. Silakkainenkin on osoittautunut varsinaiseksi ulkoilmaytöksi, keinuu, istuu hiekkiksella ja touhuaa leikkimökissä vaikka päivät päästään ja istuskelee kantorepussa mukana lenkeillä hyvin tyytyväisenä tyttelinä (ja nukahtelee reppuun mieluusti täysin sopimattomiin aikoihin).
Olemme käyneet rannassa kaverien kanssa (juu, minullakin on kaveri ja se on kiva juttu se), katselleet, kun eskarityttö tanssii markkinoilla ja toki ostaneet metrilakua samaisilta markkinoilta. Raparperia on revitty ja tungettu pahaa-aavistamattomille uhreille mukaan. Tein minä meillekin raparperihyvettä, hyvää oli.
Suurimman osan aikaa olen kuitenkin viettänyt taistelemassa saven ja rikkaruohojen kanssa. Nuo pari penkkiä ovat oikeasti oleet kamalan työn takana. Jo tinasaven talikoimiseen meni monta päivää aikaa. Aika hyvin aikaa on kulunut myös reunuskivien kaiveluun. Illalla olen ollut niin väsynyt, että olen nukahdellut suunnilleen kesken lauseen, mutta se on hyvää väsymystä sellainen.
Mutta tuleepa niitä sadepäiviäkin vielä. Nyt näyttää siltä, että pihahommat yms. vievät bloggailuajat. Niinhän sen kyllä kuuluukin olla, kesällä pitää päästä nauttimaan kesästä. Sitäpaitsi leikkimökkikin on sisustamista vailla. Jostain syystä en ole ihan vakuuttunut tuosta miehen saunajakkara-pulpettituoli -linjasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti