maanantai 14. toukokuuta 2012

Oi ihana äitienpäivä

Koko päivän eskarityttö muisti päättää lauseensa:"Onhan nyt sentään äitienpäivä!" Silakka päätti varmistaa, että en nuku onneni ohi ja valvotti suuren osa yötä. Mummulareissu lauantaina taisi olla turhan jännittävä. Aamulla sitten sain kukkia, lahjoja ja halauksia. Mies valmisti vielä minulle aamiaisenkin isomman neidin kanssa yhteistyössä. Päivän vietimme toisessa mummulassa, juhlistaen minun äitiäni ja mummuani. Meitä oli paikalla neljä äitiä. Oli mukavaa. Mutta kyllä väsytti toimintaviikonlopun jälkeen. Pitkästä aikaa jouduin herättämään Silakkaisenkin, puhelimen herätys ei aiheuttanut evänkään liikahdusta. Nytkin pikkukala vetää unta palloon ketarat oikoisenaan keskellä olohuoneen lattiaa. Juhliminen on raskasta. Välillä mietin, mitä olenkaan tehnyt ansaitakseni tuon lasteni pyytettömän rakkauden. Ainakin pitää yrittää muistaa näyttää oma rakkautensa aina ja jatkuvasti noille minut äidiksi tehneille. Ihan niinkuin oma äitini ja mummuni näyttävät omat tunteensa minua ja lapsiani kohtaan jokaisella tapaamiskerralla. Se on tärkeää, se että rakastaa eikä turhaan piilottele rakkauttaan.

6 kommenttia:

  1. Voi, niin totta <3 Joskus luulee, että tarvii kauheesti muuta, mutta ei tarvi, se on juuri tuo mikä riittää! Ja tietty unet, joskus :)

    VastaaPoista
  2. Juu, nukkuminen kyllä auttaa siinä tilanteessa, kun rakkautta on jaksettava osoittaa hiukan riiviömäisemmällä tuulella oleville ipanoille. :D

    VastaaPoista
  3. Juujuu, juuri niin. Rakkautta, rakkautta. Hoksasin äitienpäivän aikaan, että ehkä tarvitaan äidille lepoa ja hetki ja toinenkin joskus omia puuhia.

    VastaaPoista
  4. Ei se oma aika kyllä pahaa tee. Ja tarkoitan nimenomaan sitä aikaa omiin puuhailuihin. :)

    VastaaPoista
  5. Äitiydessä ehkä kaikkein ihaninta on se, että lapset hyväksyy juuri sellaisena kun on. Vikoineen kaikkineen. Ja vaikka aina ei olekaan se hyvä äiti päivä :O), äiti on paras maailmassa.

    VastaaPoista