Yritän epätoivon vimmalla istuttaa jälkikasvuuni käsillä tekemisen intohimoa. Jossain suhteessa on ollut pakko tunnustaa tosiasia kaivoista ja kannetuista vesistä, mutta aina välillä löytyy jotain, joka innostaa. Kuten nyt kankaanpainanta. Tonttujen touhuja, hyshys, ei siitä sen enempää.
Sää... Siitä voisi sanoa enemmänkin, mutta tyydyn toivomaan, että kunhan ei jouluna olisi yhtä kurjaa säätä kuin viime vuonna. Ja edes pikkuisen lunta, kiitos. Siinä minun joululahjatoiveeni. Tämä loputon sateenpieksemä pimeys vie kyllä mehut vahvemmastakin. Joulukuu on joutunut oikein kunnon ankeuttajailmaston vangiksi.
Ankeuttajailmasto on aika kuvaava! Huh! Yritä tässä sitten pysyä tarmokkaana ja touhukkaana...
VastaaPoistaMeillä tehtiin perjantaina pitkästä aikaa askarteluja yhdessä, siis joulukortteja, ja olin ihmeissäni, että melkein kaikki innostuivat!
Yhdessä tekeminen on kyllä mukavaa. :)
PoistaPojat ovat nyt 15 ja 13. Enää ei pahemmin tehdä yhdessÄ käsin, heh, mutta pienempi (joka on aina ollut se käytännön mies meillä) kyllä edelleen puuhailee ja tulee hommiin mukaan. MUTTA, sen pitää tulla silloin kun hÄnelle sopii ja omasta aloitteesta....
VastaaPoistaToivon että saatte lunta. Äiti siellä samassa kaupungissa toivoo samaa.
Mä olen huomanut, että täälläkin parhaiten intoa löytyy, jos ehdotus tulee itseltä. Mutta kun toisaalta on ihan kiva esitellä myös mahdollisuuksia. Ehkä ne jonain päivänä alkavat kiinnostaa... ;)
Poista